keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Florida Road Trip

Perheemme pääsiäislomalle ajoittuneet Floridan ympäriajot odottavat edelleen jäsentymistä päässäni. Reiluun viikkoon mahtui niin paljon elämyksiä ja ajattelemisen aihetta, etten ole pystynyt tuottamaan niistä tekstiä. Lomanjälkeinen, jo toista kuukautta kateissa oleva unirytmini ei helpota asiaa.

En sanottavammin pidä useamman postauksen ketjuista yhden reissun tiimoilta ellei postauksia sitten kirjoitella suoraan paikan päältä tuoreeltaan. Toteutankin tämän postauksen kuvapäiväkirjan tapaan, ja mikäli jostain aiheesta syntyy enemmän keskustelua kommenttikentässä, niin harkitsen sitten josko sisältöä olisi ihan oman otsikon verran.


Perhe Hilfiger  ja Disney World, Orlando. Magic Kingdomiin ei meidän perheen tarvitse enää mennä, mutta mukavaa on, että se on kertaalleen nyt käyty. Hilfigeriä tuotiin kotiin uuden Samsoniten matkalaukullisen verran. Outletit <3


Universal Studios on meidän juttu. Pilkkuun asti juhlittiin tämäkin päivä.


Orlandosta suuntasimme länsirannikolle, Anna Maria Islandille. Tapasimme tuttavaperheen rouvan lähikaupassamme pikaisesti noin kuukausi ennen matkaamme. Kolmessa minuutissa lihatiskin ja juustohyllyjen välissä selvitimme, että satumme olemaan Floridassa juuri samalla viikolla kuukautta myöhemmin. Niinpä muutimme suunnitelmiamme niin, että piipahdimme yhden yön verran heidän huvilallaan. Sumuinen ilmakaan ei tehnyt tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Anna Maria Island voisi olla juuri sopiva lomakohde rauhaa, hiljaisuutta ja kauneutta rakastavalle.


Eikö tämä kuva kerrokin paljon saaren tunnelmasta?


Länsirannikkoa jatkoimme Naplesiin, josta bongasimme taas yhden Outletin! Naplesista Key Largoon ajoimme Evergladesin kansallispuiston halki tietä US-41. Everglades on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Vinkin saatuamme käännyimme pienelle hiekkatielle, joka teki noin 30 kilometrin mutkan matkaamme. Emme kuitenkaan olisi voineet tehdä viisaammin. Saimme oikeasti ajella hissukseen, ettemme olisi törmänneet tien varrella päivää paistatteleviin alligaattoreihin. Niitä oli kymmeniä! Kierrokset alkavat taas nousta muistellessani...


Hän oli jättänyt työnsä IT-alalla vaimonsa jätettyä hänet ja kaksi lasta keskenänsä. Oli ollut opeteltava laittamaan ruokaa. Muutto keskelle Evergladesin kansallispuistoa oli innostanut perustamaan pienen tienvarsiravintolan. Parasta, ja ainoaa, pullet pork'ia, mitä olen koskaan maistanut! Kuivat sämpylät nakattiin pihalla asustavalle Jack-alligaattorille.


Tästä tukka pystyssä -kuvasta on taiteellisuus kaukana, mutta olkoon! Puolen tunnin retki airboatilla rämeellä, jossa riitti, että vettä on sentin verran, oli päätetty yhtä aikaa lentolippujen ostamisen kanssa. Koska olimme jo nähneet alligaattorit, ei meillä ollut paineita niiden näkemiseen ruohorämeellä. Oppaan asiantunteva selostus rämeen luonteesta, sen kasvillisuudesta ja eläimistä oli sitäkin parempaa antia.


Puolen päivän kalastusretki oli Key Largo -päiviemme kohokohta. Kalaa oli ja sitä tuli! Keskimääräinen kalan koko oli noin 20 cm. Sitä pienemmät päästettiin takaisin kasvamaan. Takaisin päästettiin myös myrkylliset ja muuten vain vaaralliset piikkievät. Joka ikinen saalistamamme kala oli tällaisellekin kalanaiselle kuin minulle aivan uusi ja outo. Sanottakoon tässä nyt, että yhtenä harvoista retkueemme jäsenistä päästelin eväkkäät aivan itse koukuistaan, vaikka henkilökunta oli täydessä valmiudessa meitä auttaakseen.


Palveluun myös kuului saaliin perkaus. Paikalliset ravintolat tarjosivat listoillaan kala-aterioita asiakkaan omista kaloista. Tähän haaviin mekin uimme sulavin liikkein. Maksettiin siitä, että saimme syödä omat eväämme!


Ei mennyt siis hukkaan päivän työ. Eikä mennyt hukkaan yhtään mikään. Perkkuutähteetkin jaettiin jos ei ihan tasan, niin ainakin suhteellisen sovussa. Go Pelicans!


Tässä kohtaa alkoi kartanlukijalla jännittää. Approaching Miami, heading to Miami Beach!


South Beachilla oli kuntoilualue, jossa päivettyneet sekä luonnostaan tummahipiäiset rantaleijonat pullistelivat ohikulkijoiden iloksi reilun 30 asteen helteessä. Ilman paitaa! Vetelipä siellä leukoja hellemekossaan eräs suomalainen mummoikään ehtinyt valkoihoinenkin. En ole vielä löytänyt pätkää Youtubesta, mutta huomasin sivusilmällä, että suoritus ikuistui täysin tuntemattomalle muistikortille.


Miami Beachilla oli korkeiden aaltojen ja ihoa hellivän, lämpöisen meriveden lisäksi parasta katuelämän värikkyys. Avoautoista jyskyttävä musiikki, ilman kypäriä ja lyhyissä shortseissaan ajelevat moottoripyöräilijät, jalkakäytävillä lähes olemattomissa vaatteissa kuljeskelevat sekä ravintoloissa istuskelevat kaikenväriset ja -rotuiset ihmiset, ruokien tuoksu, ilman paahtava kuumuus, nurmikolla tanssivat ja kuperkeikkaa heittävät hipit olivat vain osa koko sitä kirjoa, joka antoi virikkeitä aivan jokaiselle aistille. Yhdessä iltapäivässä bongasin enemmän luksusautomerkkejä kuin elämässäni tähän saakka yhteensä. Miami Beachille on myös tultava toistekin, mutta ei rauhaa ja hiljaisuutta etsimään!