sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sali ja selfie

Olen harrastanut kuntosaliharjoittelua 16-vuotiaasta. Tuohon aikaan puhuttiin bodauksesta. Kike Elomaa toi lajia tunnetuksi naisten parissa. Minua puhuttelivat näkyvät lihakset myös naisilla. Punnersin jo tuolloin penkistä yli oman painoni. Ennätykseni taisi olla 54 kg. Kukaan tyttöystävistäni ei pärjännyt minulle kädenväännössä. Minnan kanssa tosin lopetimme väännön tasapeliin. Terveisiä Tampereelle!

Väliin on mahtunut vuosia, jolloin en ole käynytkään salilla. Olen kasvatellut sisälläni vauvoja, imetellyt niitä ja työnnellyt rattaissa, juossut työpaikan ja hoitopaikkojen väliä luottaen siihen, että hyötyliikuntakin pitää edes jonkinlaista kuntoa yllä. Ja pitihän se tiettyyn pisteeseen saakka. Varsinkin, kun muisti töissä vältellä hissejä ja käveli aamuin illoin parin kilometrin työmatkan nilkkapainot jaloissa. Oli jakso, jolloin aika ja energia ei vain riittänyt muuhun. Lumenluonninkin otin kuntoiluna.

On ollut jaksoja, jolloin kiipeäminen on syrjäyttänyt kuntosalin. Kiipeämistä tehokkaampaa urheilulajia en vielä tiedä olevan olemassakaan. Toisinaan taas patikointi on täyttänyt kaikki liikkumisen tarpeet. Aina olen kuitenkin palannut kuntosalille ennemmin tai myöhemmin. Tällä hetkellä säännöllinen saliharjoittelu on jatkunut yhtäjaksoisesti jo puolitoista vuotta. Frekvenssi on keskimäärin viisi kertaa viikossa. Eikä salille lähtö ole enää työlästä. Joskus tuntuu, että lihakset ovat väsyneet ja olisi tauon paikka, mutta mieli tekee liikkumaan. Silloin vedän koiran kanssa normaalia tiukempitahtisen lenkin jyrkähkössä rinteessämme tai huonon sään sattuessa menen sinne salille polkemaan pyörää, crossaamaan tai juoksumatolle hikoilemaan. Lyhyemmillä koiranpissatuslenkeillä saatan tehdä askelkyykkyjä edetessäni. Mielestäni on sama vaikka kyykkäilee reidet hapoille siinä samalla, kun se lenkki on muutenkin heitettävä. Meillä on eteisen peilin edessä ladattu tanko vaikka jokailtaisia maastavetoja varten. Kestää muutaman minuutin, kun ennen illan suihkua vetää kolme sarjaa. Minulla on myös aina kirja salilla mukanani. Käytän lyhyetkin hetket sarjojen välillä lukemiseen. Samoin luen polkiessani tai crossatessani.

Luettelin edellä muutamia niksejä, millä tuoda liikkuminen osaksi jokapäiväistä elämää ilman, että siitä tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Muutama minuutti silloin tällöin. Hyötyliikuntaa aina kuin mahdollista.



Lihaskuntoni on tällä hetkellä parempi kuin koskaan aiemmin. Tämä on jotenkin aivan käsittämätöntä mielestäni, koska olen kuitenkin vanhempi kuin koskaan. Tämä tuntuu myös aivan käsittämättömän hyvältä. Olen ylittänyt jonkin maagisen rajan, jonka jälkeen aletaan puhumaan hyvänolon tunteesta, jonka urheileminen tuo. Endorfiineista. Aikaisemmin liikkuminen on ollut enemmän tai vähemmän puurtamista. Ja iloitsenkin nyt tästä tunteesta, josta aiemmin kuulin toisten vain puhuvan.

Olen ennenkin ollut kroppani kanssa sinut. Olen ollut hoikka ja kiinteä, ja minulla on ollut erottuva lihaksisto. Tällä hetkellä lihasmassaa on kuitenkin huomattavasti enemmän ja rasvaa huomattavasti vähemmän kuin koskaan ennen. Minusta on vain ihanaa huomata kaulani lyhenevän ja rinnanympärykseni kasvavan. Siksihän minä treenaan! Luulen myös, että liian lihaksikasta ja miesmäistä minusta tuskin tulee, vaikka tekisin mitä temppuja. Ja jos siltä alkaa näyttää, on lopettaminen todella helppoa.



Pelkkä kova ja kurinalainen treenaaminen ei tietenkään saisi näitä tuloksia aikaiseksi. Tottakai mietin myös syömisiäni ja nukkumisiani. Syömisen pääperiaatteeni on, että syön vain tarpeeseeni. En vedä enää ruokaövereitä. En vedä vatsaani täyteen hotelliaamiaisilla enkä suosi all you can eat -tyyppisiä buffetteja. Toki osallistun sellaisiin, mutta syön vain tarpeeseeni enkä enää varastoon tulevan puolen vuorokauden varalle. Syön siis usein, mutta pieniä määriä kerrallaan. Syön myös vähenevässä määrin hiilihydraatteja. Välipalavoileivän voin hyvin korvata avocadon puolikkaalla ja lasillisella soijamaitoa. Syön paljon kasviksia, mutta myös lihaa, munia ja maitotuotteita. Eikä aleta vääntää nyt tästä aiheesta... Siirryn vegaaniksi viimeistään silloin, jos lihansyönti kriminalisoidaan. Nyt yritän ottaa eettisyyden huomioon valitsemalla sen parhaan saatavilla olevan vaihtoehdon eläinperäisiä tuotteita hankkiessani. Makeantarpeen tyydytän tummalla suklaalla, pähkinöillä ja rusinoilla. Määrät ratkaisevat mielestäni niissäkin. Valkoisia jauhoja tai sokereita meiltä ei löydy kaapeista. 11-vuotiaan poikani mielestä tämä valkoisen sokerin puuttuminen alkaa jo mennä vähän yli, mutta ruskea ruokosokeri käyttäytyy mielestäni aivan moitteettomasti, paitsi munkkien pyörittelyssä. Siihen tarpeeseen hankittiin pussi tavallista kidesokeria. Meillä siis leivotaan edelleen munkkeja!

En siis ole neuroottinen minkään asian suhteen. Minua varten ei tarvitse hankkia mitään erikoista vieraaksi saapuessani. Juhlapöydästä testaan kaikki tarjolla olevat kakut, haen lisääkin. Ravintolan listalta löytyy aina useita hyviä vaihtoehtoja, tosin monesti annoskoot alkavat olla minulle liian suuria. Pullollinen viiniä solahtaa kurkusta alas hyvin helposti yhden illan aikana korkin avattuani. Yritänkin rajoittaa sitä, kuinka usein se korkki poksahtaa. Kyllä se silti tapahtuu viikottain, joskus parikin kertaa viikossa. Riippuen ohjelmasta ja sosiaalisesta elämästämme. Arki-iltojen viinilasilliset olen karsinut pois turhien kalorien ja parempien yöunien vuoksi.



Kyllä kunnossa pysyminen vaatii tietynlaista elämäntapaa ja -asennetta. Nuorempana oli helpompaa syödä vähän mitä sattuu, liikkua jos huvitti, ja pysyä silti omissa vaatimuksissaan ulkonäkönsä suhteen. Joku voi ajatella, että on hullua kiinnittää niin paljon huomiota ulkonäköönsä, että koko elämäntapa joutuu remonttiin. Joku toinen taas ajattelee, että on hullua, etteivät kaikki ihmiset elä sillä tavoin, että kroppa ja mieli pysyvät kunnossa. Se että kroppa on kuosissa, jaksan fyysisesti enemmän ja sairastan vähemmän, saa minut voimaan myös henkisesti paljon paremmin. Saattaapa olla, että elän tämän myötä myös pidempään ja terveempänä kuin muutoin. Ei niin kovin hullua ehkä sittenkään? Tämä matka oman vartaloni kimpussa on vesittänyt myös lujassa istuneen uskomukseni siihen, että ikäni on tuonut tiettyjä rajoitteita treenaamisen ja tulosten suhteen. Että sisäreisien selluliitit vain ovat tulleet jäädäkseen eikä vyötärölle istahtanut vatsamakkara vain enää lähde minnekään. Väärässä olin! Eipä ole kohdallani vielä tullut se ikä vastaan. Varmasti tulee, mutta iloitsen siitä, että se päivä ei ole vielä.

Kun fitness-harrastus alkaa tuottaa näkyvää tulosta - lihakset alkavat erottua ja kasvaa kokoa, rasvaprosentti pienenee - tulee kyllä sellainen olo, että haluaa näyttää edes jollekin saavutuksiaan. Katso tätä lihasta tässä kainalon alla! Katso, kun siksbäkki melkein näkyy jo! Ymmärrän niitä, jotka nousevat lavalle kolmiobikineissään mittauttamaan saavutuksiaan, vaikka en itse kisaamaan lähtisikään. Ymmärrän niitä, jotka ottavat kuvia peilin kautta ennen ja nyt, ja lisäävät näitä kuvia nettiin. Melkoisen asennemuutoksen olen tosin tehnyt jälkimmäisen asian suhteen. Tuntui kyllä alussa aika omituiselta, kun alkoi nähdä tavallisten ihmisten lähes paljaita takapuolia, vatsoja, reisiä, olkapäitä ja hauiksia, levossa ja jännityksessä. Ei tunnu enää omituiselta. Tekisi mieleni joskus itsenikin laittaa kuva, kun on niin tyytyväinen johonkin uuteen varjostumaan oikeassa paikassa. Ei tunnu missään, kun samaa lajia harrastavat tyttäreni kuvaavat itseään peilin edessä salitrikoissaan, tiukoissa farkuissaan tai vartalonmyötäisissä mekoissaan. Ymmärrän täysin. Itseni osalta on tähän saakka riittänyt, että täräytän sen peilin kautta -kuvan ja lähetän tyttärilleni kehuja saadakseni.



Tätä postausta varten otin nyt salille kameran mukaani. Ihan tämän postauksen vuoksi tällainen kaapistatulo. Lopussa myös pari kuvaa viime viikonlopun Suomi-reissultamme.

Hyväksytään itsemme ja toisemme! Annetaan jokaisen tulla onnelliseksi tavallaan!

10 kommenttia:

  1. Upealta ja niin elinvoimaiselta näytät! Olisi mielenkiintoista jos jaksaisit rustata tänne blogiin ruoka- ja liikuntapäiväkirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon! On kyllä hyvä olo kaikin puolin. Liikkumisistani voisinkin pitää kirjaa, mutta saas nähdä tuon syömisen kanssa...

      Poista
  2. Vauu ja vauu !!! Täytyy ihan sulatella, kiitos superhyvä todella panostettu julkaisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik! Kiitos sinulle. Kyllä vähän jännitti tätä kirjoittaessani, kun tässä avaa aika paljon omaa sisintään ja arvomaailmaansa. Vaan olenpa tainnut tehdä niin joskus aiemminkin :)

      Poista
  3. Kyllä ja ruokapäiväkirjaa olisi mukava saada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinhan kirjata ensi viikon syömiset ylös, mutta eri asia kyllä on tuleeko siitä mitään julkaisukelpoista :D Kun syön tarpeeseeni, niin se on kyllä jatkuvaa pienten suupalojen puputtamista. Mutta katsotaan tosiaan!

      Poista
  4. Ihana Hanna! Keltainen mekko sopii sinulle täydellisesti! Minäkin olen hurahtanut taas uuteen lajiin - suunnistukseen :) Mukavaa kesää! Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anneli! Minäkin suunnistin joskus pentusena aivan vapaaehtoisesti. Nykyään patikointi korvaa sen homman, mutta karttojen mukaan siinäkin mennään - tosin selkeästi merkittyjä reittejä pitkin... :) Aurinkoista kesää sinne!

      Poista
  5. Suurkiitokset tästä postauksesta, olenpa todella vaikuttunut tarinasta. Tästä saa hurjasti tsemppiä omaan tilanteeseen. Ja kiva, kun viitsit noin yksityiskohtaisesti kertoa eri tilanteista elämän varrella.

    Tuosta ravinnosta olen myös itse ajatellut annoskokojen reipasta pienentämistä ja hiilarit minimiin, eiköhän sillä alkuun pääse. Jotain on pakko tässä alkaa tehdä.

    Olet saanut aikaan upeita tuloksia ja kyllä ne näkyvät vaikka juhlamekko päällä, voit tosiaankin olla ylpeä itsestäsi ja muuten ihanat treenivaatteet, näytät ihan parikymppiseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon! Aina yhtä mukavaa saada tunnustusta ja kannustusta :)

      Motivaatio on niin tärkeä juttu tulosten kannalta. Kuntoon pääsee, mikäli on terve ja haluaa tarpeeksi. Eri asia sitten on, mikäli on jotain liikuntaa rajoittavia tekijöitä.

      Tsemppiä sulle! Olen iloinen, mikäli saatoin yhtään olla avuksi :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!