maanantai 26. syyskuuta 2016

Voihan vinetto!

Syyskuun loppu on viininkorjuun aikaa. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna vietetään meidän seudulla lähes jokaisessa pikkukylässä ja -taajamassa omia viininkorjuujuhliaan Winzerfest sekä järjestetään viinivaelluksia Weinwanderung. Innostuneena odottelenkin jo ensi viikonlopun vieraita Suomesta sekä oman kylämme kolmipäiväisiä viinijuhlia.

Niinpä lähdimme eilen eli sunnuntaina katselemaan naapuripitäjään, josko siellä olisi viininkorjaajia touhussaan. Useampana vuonna olemme sattuneet paikalle, kun viinimäet ovat sakeanaan korjuuväkeä, isommat ja pienemmät viininkorjuukoneet tai -traktorit pullistelevat kerättyä rypälettä, ja olemmepa osuneet kohdalle, kun isäntä on saappaissaan kauhonut rypäleitä puristimeen banaanikärpästen parveillessa iloisena mäskin ympärillä.

Tänä vuonna emme törmänneet yhteenkään edellä mainituista. Liekö sunnuntai sitten lepopäivä tässäkin suhteessa. Osa viinistä, mutta vain valkoisista, oli nimittäin jo korjattu, mutta suurin osa kypsyi vielä auringon paahteessa. Nautimme sitten senkin edestä maisemista ja hiukan myös kypsistä rypäleistä. Olimme innoissamme, kun huomasimme eri rypälelajikkeissa aivan selkeitä makueroja. Vielä enemmän innostuimme, kun huomasimme kartalta sattumanvaraisesti valitsemamme reitin muuttuvankin yhtäkkiä aivan oikeaksi viinielämyspoluksi. Meille selvisikin vasta lopussa, millaiseen kultasuoneen olimme osuneet.

Ihmisiä istuskeli reitin varrelle pystytetyillä penkeillä nauttien omia eväitään. Osalla oli asiaan kuuluvasti omat viinit mukanaan. Weinwanderungien aikaan tuottajat pystyttävät reitin varrelle omat viininmyyntikojunsa. Niillekin, jotka eivät käytä alkoholituotteita lainkaan, tarjosi tämä retki elämyksiä lähes kaikille aisteille. Luonnon kauneus ja maisemat eivät olisi voineet olla paremmat edes Italian Toscanassa, 26 asteen helle helli ihoa, kypsät rypäleet tuoksuivat nenään, eri rypälelajikkeista saattoi kaukaisesti tunnistaa siitä myöhemmin valmistettavan viinin ominaismaun ja opimme paljon uutta viinistä ja sen viljelystä reitin varrelle pystytetyistä infotauluista. 6-8 kilometrin pituinen lenkki korkeuseroineen teki hyvää myös reisille ja pakaroille!


Lähdimme liikkeelle Bensheimista, joka on meiltä noin 20 kilometriä pohjoiseen. Jo kaupungin läpi käveleminen on aina pieni elämys.



Huijasinko, kun ylistin maisemia? Tällaisena minä näen Saksan, minun Saksani.




Kun 12- ja 13-vuotiaat antavat patikkapäivälle kiitettävän arvosanan, voivat vanhemmat olla syystäkin tyytyväisiä. Vastaanotto nuorison keskuudessa ei enää aina ole välttämättä positiivinen patikkareissua ehdotettaessa.



Useimpien viljelyssarkojen kohdalla oli pieni kyltti siinä viljeltävästä rypäleestä. Kuinka mukavaa olikaan tunnistaa rypälelajike jo ennen kuin kyltti löytyi! Alla oleva rypäle on mielestäni Chardonnay, mutta asiaa paremmin tuntevat voivat kyllä oikaista, mikäli olen pahasti väärässä.


Informaatiota maailman yleisimmistä rypälelajikkeista, niiden esiintymisalueista sekä yleisyydestä, sekä yleisimmin käytetyt kieliversiot rypäleiden nimistä.



Oi onnea! Reitin varteen oli istutettu ohikulkijoiden iloksi kymmeniä historiallisia viinilajikkeita. Jokaisen puun kohdalla oli tietoa rypäleen löytöajankohdasta ja -paikasta, sekä tyypillisiä ominaisuuksia kyseistä lajiketta koskien. Sanomattakin on selvää, että itse kunkin ruoansulatus joutui lujille myöhemmin illalla.



Tältä näyttää aromibaari! Rypälelajikkeiden alla on pieni kivinen kuppi, johon nappia painamalla virtaa kyseiselle rypäleelle tyypillistä aromia. Yllä olevista kuvista voi päätellä minkä hedelmän tai marjan aromia baarissa esillä olevista viinilajikkeista noin yleisesti ottaen tunnistetaan.


Päätepisteemme oli Heppenheim, joka on meiltä noin 15 km pohjoiseen. Laskeuduimme kylään selkeästi tunnin liian myöhään, koskapa paikallisen viinivalmistamon myymälä sekä viininmyyntikoju olivat suljetut tuntia aiemmin. Vesilinjalla mentiin siis koko päivä.


Koska päivä oli kuuma ja kaikilla meillä oli hiki, varmistimme nopeasti toisiltamme, että kaikilla oli säädylliset kalsarit jalassaan. Suuntasimme sitten suoraan kotikylämme yleiselle koirauimapaikalle virkistäytymään kulkematta lähtöruudun eli kodin kautta. Paikalla oli jokunen muukin reipas uimari karvaisten kavereiden lisäksi.

4 kommenttia:

  1. Ihana päviä teillä! Ja mikä lämpö..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Nämä syksyiset hellepäivät ovatkin monesti kesän hellepäiviä miellyttävämpiä. Yli kolmenkymmenen asteen lukemissa ei huvita paljoa eviään heilutella - paitsi siellä vedessä 😊

      Poista
  2. Kyllä vain niin ihanien seutujen keskellä asustelette. Mukavaa katseltavaa ja luettavaa.
    terv. kirsti

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!