keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Terveellisempi elämä, parempi mieli

Tiedättekö sen tunteen, kun käy sienipaikallansa tarkastamassa suppilovahveroiden poikasten tilanteen ja jättääkin ne kasvamaan?
Kyllä kuulkaa nyt ovat tulevat viikot pitkiä! Onnekseni olen näillä nurkilla kuitenkin ainoa, joka edes tunnistaa suppilovahveron. Kasvukausikin kestää täällä melkein joulukuun loppuun, eikä kertaakaan ole kukaan käynyt apajallani. Kun olen joillekin kertonut aarteestani, ovat he epäluuloisesti varmistelleet, että tiedänhän varmasti mitä olen tekemässä.



Hyvää tuultani ei pilannut se, että aamukahvini valmistui puolivahingossa lenkin jälkeen "äijämukiin", jääkaapista löytyi kahvileiväksi ainoastaan viime viikolla leipasemani omenapiirakka, jonka kyllä tarkistin mahdollisten homepilkkujen varalta ja jonka katoin esteettisti pojan pöytään jättämälle aamupuurolautaselle. Myrskytuulen kaltainen myräkkä ravisteli kypsimpiä pähkinöitä pihamme saksanpähkinäpuusta, mutta aamu oli lähellä täydellistä.

Viinin korjaus näytti olevan hyvässä vauhdissa. Suurin osa valkoisista rypäleistä oli jo korjattu, ja punaisetkin maistuivat jo makeilta. Rypäleet ovatkin minulle enää ainoa tapa nauttia viinistä. Toki pullotkin ovat kauniita katsella, mutta lasiini en viiniä kaatele. En ole kaadellut vuoteen enää. Vuosi sitten lopetin alkoholin käytön. Ajattelin karsia elämästäni huonoja tapoja ja epäterveellistä käyttäytymistä. Koska lopettaminen oli minulle helpompaa kuin alkoholinkäytön vähentäminen, niin lopetin sitten kokonaan. Aivan pari kertaa on tullut tilanne, jolloin olisi viini ollut paikallaan. Jonkin ravintolaillallisen yhteydessä, kun talosta ei ole löytynyt mitään varteenotettavaa alkoholitonta vaihtoehtoa. Vaihtoehdot kyllä yleensäkin ovat vähissä. Kuplavedellä sitten mennään! Pari all inclusive -lomaakin on nyt takana, joten mocktail-listat on kyllä juotu tarkasti läpi!

Kuten sanottua, viinipullot ovat kauniita katsella. Viinilasit ovat kaunis lisä kattaukseen, ja edelleen katan ne juhlapöytääni. Kaupasta löytyy alkoholittomia viinejä ja kuplavettä voi tarjota kuohuviinilaseista. Vieraat saavat toki viiniä meillä edelleenkin. Ei tee tiukkaa! Wine cooleristamme löytyy nykyään kamera tarvikkeineen sekä tietokoneen ja puhelimien laturit silloin, kun ne eivät ole käytössä. Bileet eivät jostain syystä ole enää yhtä hauskoja kuin ennen! Kuinkahan monta kertaa aiemmin olenkaan juonut bileet hauskoiksi ja ihmiset kauniiksi ja rakastettaviksi, kun nyt voi nukkumaan lähteä jo paljon aikaisemmin kuin ennen? Hyvien ystävien kanssa juttu kulkee selvinkin päin aivan kuten ennen, ja pysyvätpä aiheetkin paljon järkevämpinä. Olen lähtenyt juhlissa jopa tanssilattialle jammaamaan, ja kerran ihan vaan kotilattialle ystävien kesken. Luonnetta se kysyy, mutta onnistuu näköjään!

Muutamankin kerran olen joutunut vastaamaan kysymykseen, että miksi. Yhtä monta kertaa olen sitten ratkaisuani perustellut. Nämä krapulattomat aamut! Se, kun on aina kuski reissuun! Kun lapsen ei tarvitse kysyä illalla autokyytiä pyytäessään, että oletko ottanut äiti viiniä tänään. Kun joka päivä voi olla sporttauspäivä! Kun minään aamuna ei herää muistellen, että moneltakos se eilinen ilta oikein päättyikään, ja miten. Miksihän koskaan en joudu perustelemaan miksi en tupakoi? Nyt kun ei itse enää käytä alkoholia, tulee herkemmin kiinnitettyä huomiota toisten alkoholinkäyttöön ja sen kuvaamiseen sosiaalisessa mediassa. Muistan, kuinka se ennen rauhoitti omaatuntoani, kun mietin oman alkoholinkäyttöni rajoja. Kuinka kaikki muutkin! Enhän minä ole edes pahimmasta päästä! Olin kuin lapsi, joka perustelee jotain huonoa käytöstä vanhemmilleen. Kuinka itse aina kysyn lapsiltani, että mihin viitekehykseen haluatte kuulua ja itseänne verrata. Sitten minusta tulikin oman itseni äiti! Kysyin itseltäni, että mihin viitekehykseen minä haluan kuulua. Onhan minulla niitäkin ystäviä ja tuttavia, jotka käyttävät alkoholia paljon vähemmän kuin minä. Nyt kun bongaan viinipulloja ja -lasillisia sosiaalisessa mediassa, laskeskelenkin kuinka monta pullollista viiniä jää itsellä juomatta. Kuinka monta krapula-aamua vältän ja kuinka monta salitreeniä enemmän tulee vedettyä. Vuoteen on mahtunut jo melkoinen määrä!

Treenaamiseenkin on tullut hiukan toisenlaisen tekemisen meininki. En tiedä onko tämä nyt terveellisempää kuin ennen, mutta sopii minulle tällä hetkellä paremmin. Lihasten kasvuun tähtäävä harjoittelu on kääntynyt enemmän nykyistä lihaskuntoa ylläpitävään treenaamiseen, rasvaa polttavaan ja aerobiseen treeniin. Ajan mielelläni kuntopyörää kirja kourassani. Sen lisäksi teen lihasharjoitteita pienemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla. Hartioiden ei tarvitse enää levetä eikä niskan lyhetä! Pakaroistanihan ei koskaan muodostunut täydellistä persikkaa. Tärkeää edelleen on, että rasvaa ei kerry vyötärölle eivätkä selluliitit pakkaannu reisiin. Venyttely on myös ihanaa! Ehkä nuoruus on nyt osaltani ohitse ja voinkin vihdoin treenata seesteisemmin. Ja tässä kohden pitää nauraa!

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä juttu ja täyttä asiaa. Hieno valinta! Kannustan ja kunnioitan.
    Ystävällisin terveisin
    Päivi Salakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Tältä minustakin tuntuu :)
      Terveisin,
      Hanna

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!